Voisiko joku käsityöihminen kertoa onko tämä ihan yleinen vaiva. Olen nimittäin huomannut, että minun käsityötarvikkeeni alkavat hitaasti mutta määrätietoisesti vallata meidän kämppää. Jos jostain kaapista oli luvattu Mikolle jokin osa, on se nyt täynnä kankaita, lankoja, nappeja ja tilpehööriä. Kaapinovia aukaistessa saa valmiiksi olla puolustusasennossa, nimittäin ikinä ei tiedä hyökkääkö sieltä päälle kappa huopaa vai rasiallinen nappeja. Ahdistaa!
Nyt päätin hieman pöllyyttää eteisen kaappeja, sillä siellä vallitsi järkyttävä sekasorto.
Eteisen yläkaapit ovat jotenkin mystisesti täyttyneet kaiken maailman kankailla. Kuvassa tilanne on jo hieman "siistitty", nimittäin osa romuista on jo nakattu ulos tarkempaan syyniin.
Neulahuovutustarpeita, makea hattu joka jäi kesken kenties vuonna 1999, fleecejä joista ei ikinä syntynytkään mitään, pellavaa taulupohjia varten ynnä keskeneräinen batmannaamio. Näitähän löytyy joka kodista?
Eikä tässä vielä kaikki! Jättikassillinen karvakankaita Eurokankaasta! Mihinhän nämä mahtuu?
Ja juuri kun ajattelin "nämä kaikkihan taitavat jopa mahtua tuonne kaappiin", huomaan olohuoneessa aiemmin levittämäni kankaat, jotka Jenna niin auliisti minulle lahjoitti. Kiitos Jenna, ja erityiskiitos ahne-Annika.Näistä nyt saa vielä hieman ruusuisen kuvan romujen määrästä, sillä en vain kehdannut koko kämpän kattavaa sekasortoa kuvata yleisesti nähtäville. :)
Tuskailin tätä kankaiden paljoutta ja tilan vähyyttä kerran äidilleni, joka kehotti käymään kankaat läpi ja laittamaan tarpeettomat poistoon. Kysymys kuitenkin kuuluu; miksi niitä kankaita lajitellessa tulee suuria inspiraatiopurskahduksia, jolloin jostain tuhannen silputusta vuorikangaspalastakin keksii aivan tajuttomia multispektaakkeleita, mutta tositilanteessa ne rätit jäävät kuitenkin lojumaan kaappiin käyttämättöminä? Ja mistä johtuu, että vaikka tiedostaakin kaappien jo pullistelevan kankaita, huomaa aina riemusta kiljuen adoptoivansa muiden tarpeettomat tilkut tai tonkivansa ahteri pystyssä kangaskauppojen alennuslaareja?
Voisin nyt luvata vuoden 2012 kunniaksi, etten hamstraa enää yhden yhtäkään riepua ennenkuin saan vanhoja käytettyä pois. Tai lahjotettua eteenpäin. Tai poltettua roviolla. Kun niitä vain sais JONNEKIN.
Nytkin minun pitäisi olla jo lontsottelemassa kohti kauppoja hankkimaan tarvikkeita tilaustöihin, mutta olen kangasjumissa. Pitäisi nuo kaikki taikoa jonnekin piiloon, ettei kissit päätä tuhota niitä poissaollessani. Tietty se olisi yksi vaihtoehto hieman huventaa noita röykkiöitä.
